Moon Aamunkoi

Perustiedot Suku Jälkeläiset Kilpailukalenteri Päiväkirja

PÄIVÄKIRJA

9.6.2012 - Maastossa

Hain Kantin laitumelta kavereiden luota eikä ori ihan hirmuisen mielellään lähtenyt mukaani. Olihan sillä maailman parasta vihreää aivan nenän edessä ja sitten tultiin hakemaan töihin. Tyhmää. Orin marttyyri-ilme kertoi kaiken ja lohdutin oria sillä että tänään käytäisi ihan vaan maastossa vähän puskailemassa eikä mitään rankkaa tarvitsisi suorittaa.

Kantti seisoi rentona tallin pihassa puomiin kiinnitettynä. Pölyinen selkä puhdistui nopeasti harjatessani. Pian pujottelin kuolaimet Kantin suuhun ja kiristin vielä satulavyötä ennen selkään nousemista. Kantti kuunteli puolella korvalla juttuja joita sille kerroin. Orin rentous tarttui minuunkin. Irrotin orin puomista ja käänsin sen kotitietä kohti. Pysäytin orin ja kapusin selkään. Jalustimet olivatkin jäljiltäni joten ne olivat juuri sopivat. Ohjasin orin löysin ohjin kohti pihatietä. Kantti tallusteli rennoin askelin kohti maastolenkkiä. Orin korvat kuuntelivat edelleen tarkasti kaikkea mitä sille kerroin. Juttelin sille niitä näitä. Ötökät pörräsivät ympärillä mutta onneksi vielä ei ollut mitään ihan hirmuisia ötökkälaumoja eikä Kantti ollut kovinkaan herkkä ötököille. Laumassa orit hoitivat laitumella toisiaan joten ei tarvinnut hätäillä kamalasti ainakaan Kantin kanssa.

Isommalle tielle päästessämme lyhensin ohjia ja pyysin orilta ravia. Ravi nousi letkeästi ja suuntasimme rennolla meiningillä kohti mökkirantaan vievää tienhaaraa. Kantti kuunteli apujani tarkkaavaisesti, pyysin siltä vähän reippaampaa ravia ja sain pyytämäni heti. Ori kulki reippaasti allani. Hidastin menoa kun saavuimme risteykseen. Pysäytin orin kokonaan katsoakseni taakse ja varmistaakseni turvallisen tienylityksen. Ei autoja. Reippaassa käynnissä yli. Mökkirantaan vievällä tiellä nostin ravin ja etenimme varjoista metsätietä pitkin hyvää vauhtia. Tuttu laukkapätkä siinsi edessämme ja annoin Kantin nostaa rennon laukan. Ei ollut kiirettä kun ei ollut ketään kenen kanssa kilpailla. Kantti nautti laukasta ja se haki pyöreämpään muotoon. Mökkirantaan saavuttuamme käänsin Kantin pikkuruiselle metsäpolulle, joka vei pusikkoon. Kantti askelsi varmoin askelin eteenpäin. Sain väistellä edessä viuhuvia oksia, onneksi Kantti oli helppo ratsastaa eikä ottanut turhia sivuaskelia. Pusikosta päästyäemme saavuimme mäntymetsään, jossa polku kiemurteli pieniä ala- ja ylämäkiä. Ori eteni varmoin askelin eteenpäin ja nautin sen liikkeistä allani.

Metsäreitin jälkeen polku päätyi takaisin hiekkatielle. Kantti kuunteli tarkkaavaisesti ääniä, jossain oli muita hevosia. Jatkoimme hiekkatietä pitkin kotia kohti. Tämä reitti vei toiselle puolelle tallia. Annoin orin nostaa ravin. Se kuunteli yhä toisten hevosten ääniä kiinnostuneena. Pian vastaan tuli kaksi ratsukkoa käynnissä. Hidastin Kantin käyntiin ja otin sen paremmin tuntumalle. Ori haisteli sieraimet suurina toisia hevosia. Naapuritilan lämminverisiä. Moikkasin ratsastajia ja pysäytimme hevoset hekeksi. Vaihdoimme muutaman sanan ja Kantti hörisi ruunille matalasti. Tuttujahan nämä olivat.

Jatkoimme matkaa kohti kotia. Laukkasimme pikkuisen matkaa kunnes hidastin käyntiin ja annoin Kantin edetä pitkin ohjin kotiin. Ori osasi itse kääntyä oikealle polulle ja pian olimmekin tallin takana, josta pääsimme tarhojen lävitse tallipihalle. Kantti pysähtyi pihaan oma-aloitteisesti. Taputtelin oria hetken ja laskeuduin satulasta rentona. Oli mukava käydä ihan rennolla maastolenkillä, Kantti oli ehdottomasti yksi ihanimmista maastokavereista.

- rukkanen

 

VALMENNUKSET

 

 

 

VIRTUAALIHEVONEN | SIM-GAME HORSE. Kuvien hevonen ei liitty sivuilla mainittuihin tietoihin!