Toissapäivänä maisema oli kuin joulukortista. Luminen ja pakkastakin oli jo niin että kenttä oli hieman jäässä. Hevoset olivat innoissaan, varsinkin varsat joille tämä olikin ensimmäinen talvi. Pettymys olikin suuri kun aamulla astuin ovesta ulos eikä lunta ollut enää kuin pienet rippeet pellon kulmalla. Toisaalta kyllähän sitä lunta ja pakkasta sitten ehtisi kirota kun sitä lopulta tulisi kunnolla. Tosin en oikeastaan tiedä mitään niin rasittavaa kuin vaihteleva sää, yhtenä päivänä pakkasta ja seuraavana päivänä lämpöäasteita, sitten taas pakkasta ja älyttömän liukasta. Ei sellaisella kelillä pystyisi hevostenkaan kanssa juuri mitään tekemään..

Tänään ratsastettavaksi pääsikin Hali. Kenttä oli kuraa, mutta pehmeä sateesta ja lämpöasteista johtuen. Halilla oli oikein halipulapäivä eikä hoitamisesta meinannut tulla mitään kun rapsutuksia ja nameja olisi pitänyt saada koko ajan. Rapsuttelin aikani tammaa siinä harjailun ja satuloinnin ohessa. Tamma oli saanut pari vapaapäivää ja virtaa tuntui löytyvän. Kentälle madeltiin tietenkin hieman vastenhakoisesti. Töihin ei olisi kiva ryhtyä, mutta silti pitäisi päästä purkamaan energiaa. Otinkin tälle päivälle muutamia puomiharjoituksia, ravissa ja laukassa. Jaksoin koota jopa pari pientä kavalettia. Hali oli innoissaan menossa ja jalat nousivatkin reippaasti ylös. Ei tarvinnut muotoakaan pitkään hakea kun sitä alkoi jo löytymään pienen hakemisen jälkeen. Muutama pukkikin irtosi siinä kavalettien lomassa vaikka vauhti pidettiinkin suhteellisen rauhallisena.

Tunnin ratsastelun päätteeksi Halilla oli hiki pinnassa ja voin sanoa, että oli ratsastajallakin. Puhkuin punaisena, talvitakki oli tällä kelillä aivan liikaa. Taluttelin vielä hetken Halia kentällä maastakäsin. Sitten otettiin suunnaksi talli, jossa purin Halilta kamat ja pistin tamman karsinaan loimi yllään. Pimeä tulee tähän aikaan vuodesta niin hirveän nopeasti, etten tänään ratsastanut muita hevosia. Toivottavasti huomenna ei olisi pakkasta tämän kurakelin päälle.. Voi kun maneesi olisi kiva.

- rukkanen

Hali pääsi viime viikolla meidän ikiomaan talliin. Talliprojekti oli saatu nopeammin loppuun kuin suunnitelmat olivat olleet ja niin Hali matkusti Minnalasta ihan omaan kotiin. Uutukaisen tallin hajua Hali hieman vierasti. Karsina oli valmiina ja tamma asettui sinne pienen pyöriskelyn jälkeen. Hali joutui viettämään pari päivää itsekseen. Tallikissamme Rilli oli onneksi yöt sisällä ja piti mammalle seuraa. Muutamassa päivässä niistä tulikin lähes erottamattomat. Siellä missä Hali oli meni myös Rilli.

Halilla ei ratsastettu. Ei kun se oli kantavana. Ja niin meidän omaan talliin syntyi Halin kolmas varsa. Juno. Pikkuinen hörökorvainen ja kimeä ääninen tamma. Oli ihanaa mennä aamulla talliin kun Hali oli pyöräyttänyt tottuneesti varsan, hoivannut sen jaloilleen ja siellä se pieni karvakasa tuijotti minua suurilla silmillään. Ihmeissään elämästä. Hali oli jo tottunut mamma ja päästi minutkin helposti varsan luokse tarkistamaan jälkikasvuaan. Juno puolestaan nuoli sormeni läpi ja töni turvallaan. Testasi.

Hali ja varsa saivatkin tarhailla rauhassa päivät. Pimeän tullessa yhä nopeammin ulkona olemisen aikaakin piti lyhentää. Halille tuntui kertyvän hieman ylimääräistä energiaa ja tänään otinkin Halin kentälle. Juno oli kummastellut varusteita jo tallissa, testannut miltä jalustinhihnat ja ohjat maistuivat. Kentällä Juno juoksenteli omiaan, Hali katseli varsansa menoa, muttei ottanut siihen kantaa. Tamma tuntui jo haluavan töihin. Reippaasti se kulki ja vastasi helposti pienimpiinkin apuihin. Puolessa tunnissa Juno kyllästyi kentällä juoksenteluun äidin perässä ja Hali alkoi hermostua varsan loikkimiseen. Niimpä lopetin pian työskentelyn ja vein tammat talliin.

Niin ja tulihan meille tuossa välissä 2-vuotias oripoika Eeli, Junon ikätoveri Kaleva ja hieman jo varttuneempi Pirella. Pirella ja Hali olivat jo ystävystyneet ja tammat pitivät molemmat huolta Junosta. Eeli ja Kaleva puolestaan vielä tutustuivat rauhassa. Kyllä näistä nuorukaisesta saattaisi vielä tulla ystäviä. Hali ei oikein ole pojista välittänyt..

- rukkanen

Hali sai eilen taas vapaapäivä, koska jouduin jumittamaan töissä koko päivän. Onneksi tänään tilanne oli parempi ja pääsin heti aamusta tallille. Hali odotteli karsinassa hermostuneen oloisena. Toppuuttelin hassua tammaa kun turpa kävi taas tarkasti läpi kaikki taskut. Kyllähän niissä tuoksui entiset herkut vaan uusia ei ollut ilmestynyt tilalle. Hali katseli uteliaana kun hain kaikki kamat käytävälle karsinan oven kulmalle ja nappasin rouvalle riimun päähän. Ja meidän rouvaahan se vähän harmitti. Taas töihin. Olisiko ihan pakko? Taputin tamman kaulaa ja kerroin, että tänään mentäisi maastoilemaan. Ei tarvitsisi ihan raataa kuitenkaan.

Rouvasein tuntui hieman levottomalta eikä meinannut malttaa seisoa käytävällä. Harjatessa niskoja nakeltiin useammankin kerran ja jalkoihin koskiessa kävivät hampaat hieman liiankin lähellä takamustani. Toruin tammaa ja sain vastaukseksi vain äkäisen mulkaisun. Ei tänään ihan paras päivä.. Se nyt olisi ihan ymmärrettävää. Ja varmasti kokeilua vielä kun ei tamman kanssa kuitenkaan oltu tunnettu vielä kovin pitkään. Olihan toissapäivänä ollutkin niin hirmuisen hyvä fiilis..

Sain kaikesta kiukuttelusta huolimatta varusteet Halille ja nappasin itselleni kypärän päähän. Laitoin jalkoihini vielä pienet heijastinkaistaleet jotka olin askarrellut. Nyt ei ollut hämärää, mutta näkyisimmepä tien reunassa kuitenkin paremmin kuin ilman mitään. Pimeällä en uskaltaisi yksin liikenteeseen muutenkaan..

Pihalla Hali kalisutteli kuolaimiaan levottomana ja väisti kun yritin selkään. Toruin rouvaa, taas, ja pääsin kuin pääsinkin selkään ennen kuin rouva ehti vetäistä itsensä altani. Istuin satulaan tukevasti ja keräsin hieman ohjia. Mars kohti tietä. Ja niin sitä lähdettiin. Rauhallista käyntiä. Melkoisen vetelää oikeastaan. Suuntasin kulkumme samaan suuntaan kuin viimeksi. Tie oli mukavan rauhallinen, joten pyysin Halilta hieman reippaampaa tahtia. Käynti reipastui ja Hali katseli uteliaana ympärilleen. Onneksi tämä tamma ei säikkynyt olemattomia.

Käännyimme pellolle vievälle tielle, keräsin hieman ohjia ja kannustin tamman raviin. Hali nosti ravin hieman äkäisenä ja lähdimme kiitämään pitkin tietä. Annoin Halin painella ravia sen mitä lähti ja pellon reunalla nostin laukan. Hali pukitti kevyesti, yllättäen minut, mutta onneksi pysyin selässä vaikka jouduinkin äkkiä tarttumaan satulasta kiinni. Hidastin hieman tahtia ja laukkasimme suht kootusti pitkin peltoa. Tuli uutta pukkia, mutta olin tällä kertaa varautunut ja vedinkin laukassa sitten pari pienehköä ympyrää saaden Halin taas enemmän kuulolle. Laukkasimme pari kertaa pellon ympäri ja Hali alkoi rentoutua paremmin. Hidastin raviin ja otin muutamia ympyröitä Halin kanssa.

Seuraavaksi suuntana talli. Olimme molemmat, hevonen ja omistaja, kevyesti hikisiä. Ravasimme puolen matkasta ja hidastimme tallia lähestyessä käyntiin. Hali tuntui nyt oikeasti rennolta. Tallipihassa valuin satulasta alas ja talutin rouvan takaisin talliin. Hali kiinni käytävälle, varusteet pois ja kevyt harjaus. Heitin talliloimen Halille selkään, koska se oli edelleen hieman hikinen. Minna tuli juttelemaan kanssani ja lupasi pistää tamman pihalle iltapäivällä. Ainakin ylimääräiset energiat oli nyt laskettu menemään. Huomenna maneesiin ja vähän esteharjoittelua.

Heippa Hali, huomenna tehdään sitten kunnon treeni!
- rukkanen

Ps. Hali on astutettu orilla Lakean Joonatan. Varsa syntyy sunnuntaina 6.11.

Hali sai pitää lauantaina vapaapäivän tarhaillen uusien kavereiden kanssa. Aamulla olin onnellinen kellojen siirtymisestä talviaikaan. Olin saanut nukuttua kunnolla vaikka edellisenä iltana oli tullut valvottua pitkään. Ehtisin tallille helposti ennen hämärää. Auton takakontti oli täynnä uutta tavaraa Halille. Vanhat kamat olivat sen verran kulahtaneet, että oli aika päivittää rouvan varusteet ajantasalle. Niimpä olin viettänyt lauantaina tuskalliset pari tuntia shoppaillen kaikenlaista tarvittavaa ja miettinyt pääni puhki mikä mitta olisi tammalle sopiva. Onneksi mukana oli ystävä, joka tiesi yhtä sun toista ja jaksoi pohtia asioita kanssani. Olihan se muuten mukava ostella uusia tavaroita vaikka ne nielivät melkein omaisuuden verran rahaakin.

Tallipihassa oli pari autoa kun sinne asti pääsin. Nappasin Halin tavaroita ja suuntasin niiden kera talliin. Satulahuoneen ovella törmäsin kirjamellisesti Minnaan. Kummatkin onneksi pysyimme tavaroinemme pystyssä. Pyytelin nopeasti anteeksi ja lehahdin varmasti tomaatinpunaiseksi töppäilyjeni vuoksi. Minna vakuutti asian olevan ok ja jatkoi naurahtaen matkaansa. Laskin tavarat alas ja aloin järjestelmään Halin tavaroita uuteen uskoon. Vanhat kamat olin luvannut lahjoittaa eräälle tallille, jossa niiden tarve oli tällä hetkellä kovin suuri, tallipalon vietyä suurimman osan tavaroista.. Mitään ei siis menisi hukkaan. Uudet kamat järjestettyäni kipaisin vanhojen kanssa vielä autolle ja äkkiä takaisin sisään. Harjapakki mukaan ja Halin luo.

Tamma katseli karsinasta uteliaana käytävälle ja nuuhki heti kaikki taskuni läpi herkkujen toivossa. Ei mitään tällä kertaa, tuumi rouva ja nyrpisti hieman turpaansa. Huvittuneena harjailin hevostani sen hamuillessa ruokalaariaan. Hali tyytyi onneksi pian osaansa ja nautti harjailusta. Kavioiden kanssa saatiinkin taas kerran taistella. Siirryimme käytävälle ja johan helpotti. Tamma napotti kiltisti paikallaan ja uutta harjapakkia nostellen sieltä tavaroita käytävälle hujan hajan. Uusi satula selkään ja se onneksi tuntui istuvan hyvin. Nahka tuntui jäykältä ja uudelta. Kyllä se onneksi siitä lähtisi pehmenemään.

Talutin Halin kentälle ja nousin ripeästi selkään. Reipasta käyntiä pari kierrosta. Satula tuntui hyvältä ja tuntuma hevoseen oli ok. Ehkä jopa parempi kuin vanhalla satulalla. Hali tuntui reippaalta ja innokkaalta tekemään työtä. Pyysin ravia ja tamma huitaisi hännällään kärsimättömänä meinaten nostaa laukan. Hidastin menoa ja pian etenimme nätisti reippaassa ravissa. Tein voltit kentän päätyihin ja taivuttelin Halia reippaasti. Tamma vastaili apuihin nätisti. Suunnan vaihto ja lisää voltteja. Hali rupesi jo miettimään, että eikö tässä muuta muka tehdä ja alkoi hidastella. Pyysin reippaampaa menoa ja nyt tuli melkein pukitusta. Nappasin rouvan keskiympyrälle ja uralle takaisin päästyämme hidastin käyntiin. Pysähdykset jokaisen suoran keskelle. Kun neljä pysähdystä meni ok käynnistä pyysin tammalta ravia ja tein ravista samat pysähdykset. Hali teki hyvin töitä alla ja tuntui innostuvan harjoituksesta. Seuraavana pyysin laukkaa ja sain vastaukseksi nättiä pyöreää koottua laukkaa. Pysähdykset lyhyille sivuille ja laukkaa pysähdyksestä. Tamma tuntui joustavalta ja tuntui nauttivan työnteosta kun siihen kerran uppouduttiin molemmat oikein kunnolla. Laukkaa keskiympyrällä ja pääty-ympyröillä. Hyvää harjoitusta asettamiseen ja ympyrät oikeastaan alkoivat tuntua ihan ympyröiltä. Alkuun oli tuntunut että ympyröistä tuli hieman kulmikkaita. Nyt alkoi sujua. Otin lisää ravityöskentelyä ihan hetken ajan ja hidastin pian käyntiin. Käynnissä vielä pohkeenväistöä. Tamma kulki kauniisti ja toimi kuin unelma. Annoin sille pitkät ohjat ja nappasin itseltäni jalustimet jaloista. Venyttelyä loppukäynnissä. Nyt tuntui siltä, että olin kyllä tehnyt nappiostoksen tamman suhteen. Vielä kun pääsisi valmennuksiin ja treenaamaan enemmän koulua ihan kunnollisen valmentajan kanssa.

Laskeuduin alas satulasta ja tuntui, että jalat olivat ihan makaroonia. Talutin Halin talliin ja riisuin satulan. Tarkistin ettei uudesta satulasta ollut jäänyt hiertymiä. Ei mitään. Hyvin istui. Hali nautti harjailuista ja pääsi karsinaan napostelemaan tuomiani omenoita. Hymy oli herkässä kun siinä katseli omaa osaavaa tammaa, jonka kanssa pienet ongelmat tuntuivat nyt entistä pienemmiltä.

Huikkasin Halille heipat ja suuntasin kotia kohti. Huomiseen rouvasein!

- rukkanen

Olin koko päivän tehnyt toimistossa hommia. Näkymä ikkunasta ei ollut kovinkaan piristävä. Satoi. Neljän jälkeen suuntasin kotiin ja söin nopeasti. Sade mietitytti hieman. Vedin silti tallikamat päälleni ja hyppäsin auton kyytiin. Alkoi olla aikalailla hämärää ja tallille päästyäni olisi varmasti jo pimeää. Matkalla ehdin miettiä mitä tekisin Halin kanssa. Voisimme testailla Minnalan maneesia.. Mutta sinne olisi ehdottomasti mentävä ensin tekemään maastakäsin työskentelyä, ettei saataisi sätkyjä joka nurkassa. Onneksi olin napannut varastosta juoksutusliinan ja -raipan mukaan. Voisinkin tänään tehdä kevyemmän päivän Halin kanssa. Päätöksestä piristyneenä kaarsin tallipihaan ja loikkasin autosta pihalle, joka oli muuten aikalailla kurainen. Sainkin lentävän lähdön ja pyllähdin auton vierelle kuraiseen maahan. Murahdin itsekseni noustessani märästä maasta. No ainakin tuli selväksi etten selkään nousisi. Olivathan housuni nyt läpimärät ja ikävän hiekkaiset.

Lukitsin auton ja tallustin talliin kiukkuisena. Huomasin, että hevoset olivat ulkona. Vilkaisin Halin karsinaan. Puhdistamatta. Voisin purkaa pahimman kiukkuni putsaamiseen ja säästäisin samalla Minnalta sen vaivan. Nappasin talikon kouraan ja ryhdyin hommiin.

Hetken huhkittuani kiukku oli kadonnut ja Halin karsina oli taas puhdas. Palautin tavarat paikoilleen ja nappasin Halin riimun satulahuoneesta. Seuraavaksi suuntana tarha. Onneksi tämä homma ei voisi mennä kovasti pieleen. Tai no voisihan se. Saattaisin tulla Halin raahaamaksi kurassa.. Mukavan mutakylvyn siinä saisi.

Hali antoi nätisti kiinni tarhasta ja sain rapsutella siinä samalla muitakin tarhailevia. Onneksi täällä oli metsätarha, hevosten jalat säästyivät ikävältä mudalta vaikka ne polkivatkin tehokkaasti maan tarhanportilta. Hali seurasi tänään kiltisti perässä talliin eikä rynninyt vaikka se oli enemmän rouvan tapana. Pistin Halin seisomaan käytävälle harjauksen ajaksi. Tamma ei ollut sateesta huolimatta kovinkaan märkä, joten harjaus sujui nopeasti ja rouva oli melkein untenmailla toimenpiteen aikana. Kaviot sain putsattua vaikka siinä oma homma taas olikin. Suitset päähän ja juoksutusliina kiinni.

Maneesin ovella Hali mietti hetken, että minne nyt mennään. Nappasin valot päälle katkaisimesta. Sisäpuolella piti molempien hetken kuunnella sateenropinaa ja tuulen viuhumista. Taluttelin Halia hetken uraa myöten ja juttelin sille kaikenlaista jännää siinä ajankuluksi. Pidensin liinaa vähitellen ja tamma käveli nätisti ilman mitään ongelmaa mukavan joustavaa käyntiään. Keskiympyrälle ohjasin rouvaa pikkuhiljaa ja jatkoimme pari kierrosta käyntiä kunnes pyysin ravia. Hali nosti letkeän ravin ja työskentely tuntui sujuvan oikein näppärästi. Tuuli viuhui maneesin seinissä, mutta Hali keskittyi minuun paremmin kuin olin uskaltanut toivoa. Pyysin reippaampaa ravia ja tamma totteli. Maiskautin ja Hali nosti laukan. Kauniin pyöreää laukkaa pari kierrosta ja pyysin tammaa hiljentämään käyntiin. Hali totteli tyytyväisenä hidastaen. Lähestyin tammaa ja se pysähtyi eteen. Pää painui syliini ja Halin silmät valuivat kiinni. Voi kun tämä sadesää niin kamalasti väsytti, se tuntui sanovan. Rapsuttelin hetken tamman päätä ja annoin sille taskuta porkkanapalan. Vaihdoin suuntaa ja hieman laiskasti Hali lähti jatkamaan työskentelyä. Kun kerran niin nätisti pyydettiin. Sama homma tähänkin suuntaan. Hyvin meni. Päästin Halin irti maneesiin ja rouva haahuili hetken omiaan ennen kuin palasi luokseni rapsutettavaksi. Taisi tosiaan tämä sadepäivä aiheuttaa tietynlaista väsymystä.

Vein Halin talliin ja huomasin, että Minna oli ilmeisesti käynyt hakemassa muutkin hevoset tarhoista sisään. Hali hörähteli tyytyväisenä vieruskaverille ja hamusi lisää herkkuja taskuistani. Harjasin karsinassa tamman vielä pintapuolisesti. Tänään oli loppujen lopuksi ollut ihan hyvä päivä. Huomenna Halin kanssa voitaisi tehdä vähän töitä ja lauantaina rouvalla olisi virallisesti vapaapäivä. En ehtisi ratsastelemaan ja hyvään saumaanhan tuo vapaapäivä tulikin. Nyt tuntui olevan virta vähissä, ehkä huomenna olisi parempi päivä.

Huikkasin heipat tammalle ja suuntasin kotiin.

- rukkanen

Aamulla heräsin jo kukonlaulun aikaan ja olisi tehnyt mieli heti rynniä tallille Halin luo. Maltoin mieleni ja tein itselleni maittavan aamupalan, luin sanomalehden kuitenkaan muistamatta mitä olin juuri lukenut. Ajatukset harhailivat lähinnä tallille. Halin kamppeet olivat mielessäni. Satula löytyi ja se oli tuntunut jo koeratsastuksessa hyvältä. Suitset olivat hyvät ja kuolaimet ilmeisesti sopivat. Kaikenlaiset muut tarvikkeet löytyivät ja olin onneksi säästänyt entisten hevosteni tavaroista sen verran, että vararomppeet löytysivät myös, jos vain tammalle sattuisivat mahtumaan. Varastossa oli parikin talviloimea, jotka eivät olleet kelvanneet muille tai ehkä suurin syy oli se, että en raaskinut luopua niistä hevosenhajuisista tavaroista lopullisesti. Onneksi. Olihan minulla nyt Hali.

Kaarsin tallille kuitenkin kaupan kautta. Hali löytyi karsinasta jo virkeänä. Aamuruuat oli maistuneet hyvin eikä mitään ongelmaa asettumisen kanssa tuntunut olevan. Esittelin uteliaalle rouvalle uuden riimun, jonka olin käynyt ostamassa. Tamman mukana oli tullut pelkkä nylonriimu, joka oli tuntunut jo lastatessa niin rimpulalta, että ei sellaisessa tuota päättäväistä rouvaa voisi mitenkään talutella paikasta toiseen. Nappasin riimun Halille päähän ja narun siihen jatkoksi. Hain tamman kamat ja jatkoin hevoseeni tutustumista. Sään päältä harjaaminen sai rouvan huulet törrölle ja pään valumaan polviin asti. Pään harjaaminen oli rouvasta oikein ihana kokemus, pää painui painavana syliin ja naurahdin vähän tälle höpsölle. Rentous löytyi vaikka jalkojakin samalla harjailin. Vähän korvat luimivat, mutta samalla muualta rapsutellessa sain Halin huomion hieman pois jaloista. Kavioiden putsaaminen tuntui kuitenkin haastavalta, rento tamma muuttui jäykäksi ja jalat olivat kuin lyijyä. Huokaus. Nappasin riimunnarun käteeni ja siirsin tamman käytävälle. Hali mietti selvästi, että mihis nyt mennään, kesken tämän inhottavan toimenpiteen. Seisautin tamman karsinan eteen ja siinä rouvan haistellessa vastapäisen kaverin turpaa sain helposti kaviot putsattua kun Hali ei keskittynyt minuun ollenkaan. Hieman tuli palautetta, että ei tämän nyt näin pitänyt mennä, mutta homma hoidettu ja sillä selvä.

Nostin satulan Halin selkään. Satulavyön kiristys aiheutti rouvassa huomattavaa pullistumista. Hirmuinen pallomaha, naurahdin tammalle ja kutittelin sitä mahan alta. Pienen rapsuttelun jälkeen tamma huokaisi ja äkkiä nappasin satulavyötä muutamalla reiällä tiukemmalle. Rouvaahan se pisti kiukuttamaan ja jalkaa piti vähän polkea. Suitset olivat seuraavana vuorossa ja niiden kanssa ei onneksi ollut mitään ongelmaa. Kuolaimet sujahtivat nopsaan suuhun ja pian olimme valmiita lähtöön. Nappasin kypärän päähäni ja raipan varmuuden vuoksi mukaan.

Taluttelin Halin ulos ja suuntasin kulkumme kentälle. Tallipihassa oli hiljaista, olihan vielä varhainen aamupäivä. Seisautin Halin keskelle kenttää ja laskin jalustimet alas. Mittasin ne suurinpiirtein sopiviksi ja kipusin selkään tamman miettiessä, että mitähän tässä nyt olisi luvassa. Selkään päästyäni tarkistin vielä satulavyön ja mittailin jalustimet sopiviksi. Ja sitten eikun menoks. Hali lähti reippaasti käyntiin ja jäi kuulolle. Annoin rouvan tallustella pari kierrosta pitkin ohjin kunnes keräsin ohjat napakasti ja pyysin ravia. Reippaasti lähdettiin ja tunsin kuinka iso hevonen teki allani töitä. Tuntui mukavalta olla taas osaavan hevosen selässä.

Pari kierrosta ravia ja testailin kuinka Hali taipui voltille ja nätistihän sitä mentiin. Kierrokset pysyivät sopivina ja tammakin tuntui keskittyvän hienosti. Uskaltauduin nostamaan laukan ja sieltähän se tuli, nättiä ja pyörivää laukkaa pienellä pyynnöllä. Tammahan toimi tänään kuin unelma. Laukkaa suuntaan ja toiseen. Voltilla ja uralla. Hyvin toimi ja tunsin kuinka itselläkin alkoivat vanhat jutut tulla mieleen.

Tunnin verran mentiin kentällä kunnes Kaisu tuli kentälle Ruusan kanssa. Hali katseli karvaista ponia hieman ymmällään. Kysyin Kaisulta minne suuntaan kannattaisi mennä, jos haluaisin käydä hieman kävelemässä maastossa. Sain hyvät neuvot ja huikkasin heipat parivaljakolle, joka jäi kentälle kiertämään. Suuntasin Halin menon hiekkatielle ja etenimme vartin verran rentoa käyntiä tienvierustaa pitkin. Pienempi tie lähti vihdoin oikealle ja sinne me suuntasimme. Hiukan sitä pitkin ja päädyimme pienelle pellolle. Kaisu oli suositellut, että kävisin pellon katsomassa ja suuntaisin sitten takaisin. Sopiva loppulenkki. Halilla tuntui vielä olevan virtaa, joten nostin ravin ja annoin tamman mennä omaan tahtiin pellon toiseen päähän. Pellon reunaa pitkin takaisin kevyessä laukassa ja takaisin käyntiin. Tässä taisi olla meidän ensimmäinen maastolenkki ihan kaksistaan. Hyvin meni, taputtelin Halin kaulaa ja suuntasimme yksissä tuumin takaisin tallille.

Tallilla otin Halilta kamat pois, harjasin ja tarjosin pari herkkuporkkanaa hyvästä päivästä kiitoksena. Rapsutuksiakin riitti ja Hali hörähteli tyytyväisenä tunkiessaan kuolaista turpaansa ratsastustakkini etumukseen. Uusi riimu päähän ja ulos. Nätisti kuljettiin ja tarhassa olikin jo Kössi ja Natsi vastassa, molemmat lämminveriset siis. Päästin Halin uusien kavereiden seuraan ja siellähän alkoi tutustuminen ihan mukavasti rauhassa. Pari raviaskelta otettiin, mutta lopulta kolmikko rauhoittui heinäkasan ääreen tutustumaan hieman lisää. Huikkasin heipat Kaisulle, joka edelleen puursi Ruusan kanssa kentällä.

Huomiseen Hali!

- rukkanen

Sattuman kautta aloin etsimään itselleni uutta hevosta. Tauon jälkeen tuntui, että asiaa olisi pohdittava ennen kuin lähtisi sitoutumaan uuteen nelijalkaiseen, ettei jäisi hoitamatta. Tulin siihen tulokseen, että ei tästä asiasta selvää saa jollei kokeile. Törmäsin Halin kasvattajaan ja tämän myytäviin hevosiin. Vanhemmista hevosista Hali tuntui heti parhaalta. Kokemusta oli jo karttunut ja luonne oli juuri sitä mitä etsin. Päätös oli helppo. Kasvattajalle vakuuttelin, että tästä tammammasta pitäisin hyvin huolta ja kisojakin vielä kierrettäisi. Niin saatiin aluilleen minun ja Halin tarina. Yhteinen matka alkaa tästä ja saa nähdä mitä kaikkea sen varrelle kertyy.

Halin kanssa etsittiin sopivaa tallipaikkaa ja sellainen löytyikin Minnan Tallilta. Mukava talli, jossa ei ole mitään ylimääräistä eikä toisaalta meidän makuun puutu mitään. Halille löytyi tarhakaverit ja omistajaa mielyttää hyvän paikan lisäksi pieni maneesi, jotta huonoilla ilmoillakaan ratsastelu ei jäisi liian vähälle.

Täytyypä vielä kertoa meidän ensimmäisestä päivästä omistajana ja no, hevosena. Menin hakemaan Halia kasvattajan luota ja siellähän tamma seisoi karsinassa valmiiksi hoidettuna. Kamat pakattuina ja lastausvalmiina. Hörökorvainen kaveri katseli karsinasta, että kukahan tämä mahtaa olla, ei näytä kamalan tutulta. Herkut kelpasivat oitis ja rapsutuksetkin mamma otti höristen vastaan.

Traileriin meno ei vastannut millään tapaa sitä kuvaa, joka minulla tästä päivästä oli mietittynä. Toisaalta olin myös kuvitellut kuinka tamma seisoisi kahdella jalalla ja huitoisi minua etukavioilla liiankin läheltä. Onneksi siihen ei sentään menty, mutta melkein tunnin operaation jälkeen olimme minä sekä tamma molemmat hikisiä ja äkäisiä. Olin kuitenkin päättänyt, että nyt mennään eikä meinata. Onneksi tallilta löytyi apua tähänkin pulmaan ja olimme vihdoin ja viimein matkalla kohti uutta kotia.

Minnan Talliin saapuessamme Hali oli ehtinyt kolistella reippaasti koko matkan. Ajaessa sain vain miettiä, että loppuisko tästä rouvasta koskaan virta kesken.. Nyt ei ainakaan siltä vaikuttanut. Näytimme tamman kanssa varmasti koomisilta kun saavuimme pihaan kolisevalla trailerilla, jossa rouva piti omaa showtaan. Minä kömmin autosta hiukset ties minne sojottaen, mutta suu hymyssä. Nappasin trailerin auki ja Hali tuli ennätysvauhdilla alas pitkin lastaussiltaa, hyvä etten alle jäänyt. Hölmistyneenä rouva katseli ympärilleen, että jaahas tämmöiseen paikkaan sitä sitten tupsahdettiin.

Tallissa meitä oli vastassa paikan omistaja Minna, joka johdatti meidät Halin karsinalle. Hieman äkkiähän tämä muutto oli tullut. Tai ylipäätään koko hevosen osto. Onneksi Hali oli vaikuttanut heti sopivalta ja tallipaikka löytyi helposti. Uudessa karsinassaan rouva teki kierroksen, turpa löysi tiensä heiniin ja siihen sitä tyytyväisenä jämähdettiinkin. Vierustoveria ei vielä jaksanut edes miettiä ja matkan tuntui väsyttäneen sittenkin tammaa hieman.

Kiersin Minnan kanssa tallin läpi ja tervehdin tietysti kaikkia vastaantulleita hevosia ja ihmisiä riemulla. Tarhakavereiksi Hali saisi kuulemma shettistamma Ruusan ja kaksi lämminveristä Natsin ja Kössin. Tallissa vierustoverina olikin ruunikko nf-ruuna Roki. Niin ja toisella puolella vieressä lantala. Eipä ainakaan liikaa uusia turpia Halille kerralla haisteltavaksi. Huomenna nähtäisi miten asiat etenisivät. Minun suunnitelmiini kuului ainakin napata tammalle kamat kyytiin ja testailla kenttää. Tai jos sää ei sitä sallisi niin sitten maneesia. Onneksi täältä sellainen löytyi vaikka se ei meillä ollut millään tapaa kriteerinä.

Rapsuttelin Halia, joka katseli minua lempein silmin heiniään mutustaessaan. Huomenna nähdää rouvasein, kuiskasin sen karvaiseen korvaan ja heilutin heipat.

Huomiseen!

- rukkanen

Ps. Ilmoittelin Halin pikaisesti villeihin koulukisoihin (jotka pidettiin jo heti tänään), luokassa Helppo B vedettiin jo meidän ensimmäinen sijoitus eli tultiin neljänsiksi. Helppo A luokassa tultiinkin sitten viimeisiksi. Mut kukas sitä muuttoiltanaan jaksaiskaan kahdessa luokassa kerralla sijoittua? :D

8.11.2011 - Kouluvalmennus, valmentajana Jonsu

Alkuverryttelyssä olisi tänään ideana kokoaminen. Tehtävänä oli ratsastaa koko rata leikkaa'ta erittäin koottuna ja taasen lentävämmin askelin. Hali oli aluksi hieman laiska, mutta piristyi loppua kohti. Siirryimme onnistuneiden suoritusten jälkeen päivän teemaan; vastalaukkoihin. Vaihdoimme harjotusta pitkille sivuille ja Hali oli aluksi hieman ymmällään mitä piti tehdä. Rukkanen onnistui kuitenkin antamaan selvät avut neuvojeni jälkeen ja parin kerran jälkeen laukanvaihdot ja väärä laukka oli sujuvaa. Kehuin ratsukkoa ja vaikeutin tehtävää. Nyt isolla ympyrällä pitäisi nostaa väärä laukka. Halilla tuntui olevan hyvä muisti ja pomppasi väärään eli tällä kerralla oikeaan laukkaan. Käskin Rukkasen kiittää ahkerasti ja pari sujuvaa laukannostoa vielä kumpaakiin suuntaan. Loppuverryttelyissä Rukkanen antoi ohjeiden mukaisesti tamman hakea kaulansa alas. Halilla tuntui jäävän hieman kone päälle ja se askelsi innokkaasti eteenpäin. Vielä loppukäynnit ja kävin lopuksi taputtamassa tammaa hyvästä treenistä.

2.11.2011 - Kouluvalmennus, valmentajan Adrianne 

Saavuit nätin näköinen tamma perässäsi maneesiin ja nousit selkään. Koko selkäännousuprosessin ajan Hali seisoi kiltisti paikallaan odottaen käskyäsi. Pian annoin teille luvan lähteä verryttelemään uralle ja teitte työtä käskettyä. Aloittelimme ihan perusjutuilla, kuten itsenäisillä pysähdyksillä, peruutuksilla, ravisiirtymisillä ja temponmuutoksilla. Sait tamman toimimaan naurettavan huomaamattomilla avuilla ja kaikki harjoitukset menivät hienosti. Verryttelyjen aikana Hali rupesi myös hakeutumaan muotoon. Pian annoin teille luvan siirtyä pääty-ympyrälle, jossa saitte näyttää taitonne taivutusten parissa. Aluksi tamma ei meinannut saada selkoa ohjeistasi, mutta ymmärrettyään pointin, meno rupesi näyttämään juuri siltä, miltä pitikin. Laukanvaihdot olivat selvästikin Halin vahvuus ja ne menivät todella hienosti! Olitte kaikinpuolin mukava ratsukko valmentaa! Koita vielä itse joissakin tilanteissa antaa Halille vähän selkeämmät ohjeet niin hyvä tulee :)

16.10.2011 - Estevalmennus, valmentajana Jewel Pony Riders (JPR)

Hali pääsi tänään näyttämään kyntensä esteillä, päästiin jopa 115cm esteeseen kun yksittäistä korkeutta kokeiltiin valmennuksen puolivälissä. Tamma kulki koko valmennuksen ajan ihanan rauhallisesti. Tosin teiden seuraamiseen ratsukon tulisi kiinnittää erityisesti huomiota.

27.10.2011 - Estevalmennus, valmentajana S

Sää oli sateinen ja tuulinen joten olimme maneesissa. Aluksi pyysin rukkasta verryttelemään Halia ihan normaalisti estetuntia varten sillä aikaa kun kokosin 100cm pystyesteen apupuomilla, 90cm lankkuesteen sekä kahden esteen sarjan (80cm pysty ja 70cm okseri) maneesiin. Hali vaikutti heti alkuunsa melko laiskalta ja jäykältä, liekö kylmyys vähän käynyt tammaan. rukkanen sai sen kuitenkin melko kivasti liikkumaan kunnon verryttelyn jälkeen. Siirtymisiä ja tempon vaihteluita pyysin aluksi kaikissa askellajeissa jotta tamma tulisi kuulolle. Sillä kun tuntui ajatukset olevan jossain ihan muussa kun työssä. Ratsastajalle annoin palautetta etukenosta ja käsien asennosta, mutta muuten istunta oli hyvä ja katse pysyi hyvin ylhäällä. Aloitimme ensin päädyssä olevalla kaarevalla pysty-okseri jumppasarjalla, johon tuli kaksi laukka-askelta väliin. Tehtävä ei ottanut onnistuakseen kahden ensimmäisen yrityksen aikana. Toisella kerralla tuli kielto johon syynä oli liian hidas ja lyhyt laukka. Laitoin apupuomeja ja asia alkoikin sujumaan paremmin kun molemmat hahmottivat tehtävän selvemmin. Hali oli aluksi vähän vino, muista olla tarkkana ulkoapujen kanssa. Kun se sujui hyvin aloimme hyppäämään neljää estettä ratana. Harjoittelimme erityisesti hyviä linjoja ja reittejä sekä askeleiden laskemista. Välillä hevonen ei meinannut pysyä laukassa ollenkaan ja tuntui laiskalta, joten reipasta ratsastamista että hevonen pysyy liikkeessä. Lankkuesttettä Hali vähän kyttäili, mutta siitäkin se meni yli joskin tyylillä. Muista vaan katsella itse eteenpäin äläkä ala itse epäröimään, aja hevosta reippaasti eteen ja herättele se hyvin hyppyihin, erityisesti kun se tuntui kuuntelevan enemmän maneesin katon huminaa ja sateen ropinaa tällaisena tuulisena ja sateisena syyspäivänä. Sarja sujui todella hyvin, mutta pystyesteelle myös reipasta ratsastusta ja katse pois hevosen harjasta, kuten verryttelyissä se pysyi hyvin siellä missä pitikin eli menosuunnassa. Lopulta esteet sujuivat hyvin erilaisilla ja melko hankalillakin linjoilla. Päätimme lopettaa kun asiat sujuivat hyvin. rukkanen loppuverrytteli Halin sillä aikaa kun korjailin esteet pois.

26.lokakuuta 2011 - Estevalmennus, valmentajana Marle

Hali vaikutti valmennustunnin aluksi hieman väsyneeltä ja se lepuutti laiskasti takastaan satulavyötä kiristettäessä. Kiipesit tamman selkään ja aloitimme valmennuksen rauhallisella käynnillä. Hali liikkui laiskasti eteenpäin silmät puoliummessa kunnes käskin koota ohjat ja siirtyä raviin. Tässä vaiheessa tammaa sai hieman raipalla avustaa eteenpäin. Huomautin löysästä ohjasotteesta ja pohkeiden käytöstä kulmissa, kun Hali oikoi aivan liikaa. Käskin nostaa laukan ja siirtyä voltille, että saataisiin hevonen hieman notkeammaksi. Tässä vaiheessa niin ratsastaja kuin hevonenkin heräsivät. Hali kulki hienosti koottua ja hallittua laukkaa korvat hörössä. Käskin vaihtaa suunnan ja kokosin sillä aikaa pienen ristikkopuomin kentän keskelle. Harjoittelimme ensin lähestymistä. Ensimmäisellä lähestymisellä Hali laukkasi aivan liian kovaa ja meinasi kompastua puomiin ponnistuksen jäädessä myöhäiseksi. Käskin ottaa taas tiukemman ohjasotteen jotta tuntuma suuhun pysyisi. Tällä kertaa tamma laukkasi jos hallitummin ja ponnisti sopivalta etäisyydeltä esteelle. Kokosin kentälle kolme 60cm korkeaa estettä pieneksi radaksi. Kaksi ensimmäistä asetin sarjaksi ja kolmannen tiukan käännöksen jälkeen muiden jatkoksi. Suuntasitte ensimmäiselle esteelle hallitussa pehmeässä laukassa ja kannustit Halia reippaasti esteelle. Tamma hyppäsi ilmavasti esteen yli, mutta seuraava este olikin jo liian lähellä. Hali miltei pysähtyi esteen eteen ja hyppäsi paikaltaan sen yli. Käskin kaartaa sarjalle uudestaan ja tekemään kunnon pidätteen ensimmäisen esteen jälkeen. Tällä kertaa sarja sujui ongelmitta, mutta käännös kolmannelle esteelle meni turhan pitkäksi. Jouduitte ratsastamaan pidemmän linjan estelleelle, jonka ylitys sujui mallikkaasti. Toisella kierroksella sarja sujui hallitusti ja ratsastitte hienon linjan viimeiselle esteelle. Korotin esteitä 80cm korkuisiksi ja ylititte nekin monta kertaa sujuvasti ja ilman pudotuksia.  Loppuverryttelynä kuljitte kenttää ympäri pitkin ohjin.  Alkukankeuden jälkeen suoriuduitte hienosti yhteistyössä valmennuksesta. Hali ei pudottanut esteitä kertaakaan, sillä on selvästi kapasiteettia hypätä korkeampiakin esteitä.

17.10.2011 - Kouluvalmennus, valmentajana Jewel Pony Riders (JPR)

Alkuvalmennus meni ratsukolta ihan ranttaliksi, hevonen ei kuunnellut, ratsastaja oli omissa maailmoissaan yms. Onneksi pienen hengähdys tauon jälkeen pari sai koottua itsensä ja loppu valmennuksen tehtävät sujuivatkin jo ihan mallikkaaksi. Tässä huomasi sen, ettei siellä hevosen selässä voi vaan matkustaa, vaan töitä on tehtävä.

16.10.2011 - Estevalmennus, valmentajana Jewel Pony Riders (JPR)

Hali pääsi tänään näyttämään kyntensä esteillä, päästiin jopa 115cm esteeseen kun yksittäistä korkeutta kokeiltiin valmennuksen puolivälissä. Tamma kulki koko valmennuksen ajan ihanan rauhallisesti. Tosin teiden seuraamiseen ratsukon tulisi kiinnittää erityisesti huomiota.

03. marraskuuta 2010 - Kouluvalmennus, valmentajana Tytti

"Qwerty talutti maneesiin kauniin rautiaan suomenhevostamman ja kipusi tämän selkään satulavyön kiristämisen jälkeen. Tamma lähti pienen pohkeen puristamisen jälkeen liikkeelle ja sen askeleet näyttivät erittäin miellyttäviltä istua. Annoin ratsastajan itse lämmitellä tamman ja seurasin vain sivusta parin yhteistyötä. Yhteistyö näytti sujuivan moitteitta, joten keskityin lähinnä tunnin suunnitteluun. Alkulämmittelyn jälkeen aloimme vääntämään tamman kanssa pohkeenväistöjä, ne kun olivat kuulemma meinanneet tammalta unohtua kokonaan. Aluksi teimme väistöt muutamaan kertaan vain käynnissä ja tamma olikin hetken ihmeissään, että mitäs nyt tehdään. Hiljakseen väistöt alkoivat kuitenkin sujumaan paremmin. Ravissa homma tuotti aluksi ongelmia oikeaan kierrokseen, syy johtunee tamman jäykkyydestä. Kun jäykkyys saatiin pois, loppu tunti sujui hienosti. Lopputunnista menimme vielä pääty-ympyrällä jokaista askellajia kumpaakin suuntaan. Tamman keskittyminen meinasi unohtua tekemiseen, kun maneesiin tuli muitakin hevosia. Ratsastaja sai kuitenkin tamman hienosti taas hommaan mukaan hetken päästä."

30. lokakuuta 2010 - Kouluvalmennus, valmentajana Ode

"Ratsastaja jätti raipan suosiolla pois, kun innostuksissaan suomenhevostamma melkein ravasi paikallaan. Se liikahteli malttamattomana ja ratsastaja sai tapella sen kanssa muutamaan otteeseen. Uralla käynnissä pistin merkille tamman kevyen askelluksen, vaikka uteliaisuuksissaan se ei malttanut venyttää ja verrytellä askeleitaan tarpeaksi. Alkuverryttelyt sujuivat kuitenkin hyvin. Yllätyksekseni Aino taipui hienosti ja ratsastaja osasi asettaa hevosen hyvin kolmelle uralle. Hevonen jaksoi ylläpitää itsensä, jopa väistöissä, hyvin yhteistyökykyinen. Vasta raviin siirtyessä pistin merkille hevosen hauskan askelluksen, ratsastaja osasi kuitenkin myödätä sen mukaan ja sai sen näyttämään erityisen kevyeltä ratsastaa. Ravissa kokeilimme myös väistöjä, taivutuksia, kokeilimme ympyröitä ja voltteja. Kuitenkaan mikään ei näyttänyt olevan Ainolle mitään liian vaikeaa. Vasta ravista suoraan pysähtyminen ei näyttänyt olevan sille mieluisa. Se puri hetken vastaan, ennenkuin pysähtyi siististi paikalleen. Hieno suoritus. Ravi käynti siirtymiset toimivat tammalla ongelmitta ja siirtymiset olivat nopeita ja helppoja. Lopulta ratsukko pääsi kokeilemaan laukkaa. Se oli pehmeää, pyörivää, kevyttä ja huomattavasti helposti istuttavaa. Ratsastaja korjasi määrätietoisesti istuntaansa ja kokosi tamman laukkaa enemmän. Laukassa kokeilimme lisäämistä ja kokoamista, mutta Aino pääsi myös hieman irroittelemaan. Loppuraveissa kehuin vielä ratsukon yhteistyötä, jokanäytti pelaavan hyvin yhteen, Aino oli kulkenut koko valmennuksen ajan reippaasti ja kuuliaisesti. Ongelmia ei ollut tullut sitten lainkaan ja kaartoon kääntyessään minun työni oli ohi."

22. marraskuuta 2009 - Kouluvalmennus, valmentajana Diamonte

"Aino käveli maneesiin innoissaan. Se vaikutti tänään oikein taipuisalta jo heti alkukäynneissä. Muistathan tukea liikettä myös ulkoavuilla, ettei tule mitään ongelmia liian taipumisen kanssa. Kokeilimme käynnissä kaikkea hevosen liikkeen suuntaan ajavaa asiaa, kuten suoraan peruutuksesta lähteminen reippaaseen raviin. Aino saikin pian jalat alleen hyvin, joten ongelmia ei löytynyt. Tein pieniä kanisteriharjoituksia, joissa piti aluksi vain ravata tietyn muotoista mutkittelevaa reittiä, mutta hetken kuluttua lisäsin mukaan temponvaihteluita. Aino lähti oikein nätisti kovempaa, ja hidasti nätisti pyydettäessä. Pyysin teitä tämän jälkeen lisäämään sekä kokoamaan samaisissa kohtaa, eikä tekemään temponvaihteluita. Tamma meinasi lisätessä lähteä rikkomaan tahtia, mutta hetken sumplimisen jälkeen se suostui ratsastajan avuille hyvin. Siirryimme suoralle uralle ja otin kanisterit pois. Aloit tekemään muutamia lisäyksiä sekä kokoamisia kun tilaa riittää. Aino näytti innokkaalta, mutta oli hyvin kuulolla. Istuntasi alkoi tässä vaiheessa menemään kenties liikaa eteen, kuten myös kantapääsi nousivat hälyttävän ylös. Ryhti, keskellä satulaa, kantapäät! Koska käsissäsi ei ollut vieläkään kunnollista kulmaa, laitoin kepin käsivarsista selän puolelle. Istuit nyt paljon ryhdikkäämmin, joksikin liian jäykästi. Aino alkoi liiraamaan suuntaan jos toiseen, joten nappasin kepin pois ja käskin ratsastamaan ratsuasi pehmeille avuille. Se toimi, nimittäin hevonen teki liikkeet naurettavan helposti. Otit muutamia laukannostoja, joissa ryhtisi pysyi oikein hyvänä. Ensin Aino meinasi mennä kuolaimen alle, mutta hetken kuluttua se tokeni pohkeen voimasta ja alkoi kuuntelemaan valppaana. Vaihdoit laukkaa sarjoissa, mikä onnistui varsin hyvin. Vaikka laukkasarjojen väli oli pitkä verrattuna Grand Prix -luokkaan, oli ratsusi silti aina tasapainoisena mukana. Hyvä te! Kunhan muistat olla pehmeäkätinen sekä ryhdikäs, te varmasti menestytte loistavasti!"