Perustiedot Suku Jälkeläiset Kilpailukalenteri Päiväkirja

Tämä hevonen on virtuaalihevonen. Kuvien hevonen ei liitty sivuilla mainittuihin tietoihin!

3.7.2012 R.I.P. Loora

Olisiko kukaan arvannut että tämä päivä tulisi näin nopeasti? Loora oli elämänsä kunnossa, kaikki kiukkuilu ja hermoheikkous tuntui kaikonneen tammasta. Se oli onnellinen päästessään laitumelle, löytäessään paikkansa laumasta. Pikkuinen Loora pääsi maastolenkeille, se oli tyytyväinen elämäänsä ja kaikki oli kunnossa. Kunnes kauniina kesäaamuna löysimme tamman laitumelta kuolleena. Eläinlääkäri totesi tamman saaneen sydänkohtauksen. Tamma näytti rauhalliselta siinä vihreällä ruoholla maatessaan. Päätimme haudata Looran viereiseen metsään. Sieltä löytyi ihana aukio, johon aurinko siivilöityi oksien välistä. Isäntä kaivoi kuopan jonne Loora laskettiin viimeiselle leposijalleen. Väkersimme sinne hienon ristin, johon kirjailtiin Looran nimi ja surullisen lyhyt elämä.

8.4.2012 Uudessa kodissa..

Looran mielestä muuttaminen oli HIRVEÄÄ. Uudessa kodissa tamma saakin nyt olla ihan rauhassa eikä täältä enää säntäillä mihinkään suuntaan. Päädyimme Looran kanssa luopua kisaratsun urasta tamman stressatessa matkustamista aivan kamalan paljon. Eikä kouluhevosta tästä tammasta koskaan tule, estekentilläkin selkä sekä hermot eivät tunnu kestävän. Eikä iloa ratsuna toimimiseen ole oikein vieläkään löytynyt.

Tamman kanssa on tehty paljon maastakäsin työskentelyä ihan omassa tahdissa. Tamma alkaa pikkuhiljaa löytää luottamuksen minua kohtaan ja olemme tehneet paljon töitä sen suhteen enkä haluaisi nyt huomata meneväni takapakkia. Looran kunto on kasvanut roimasti! Ruipelo pikkutamma on saanut lihaa luiden päälle ja vähän lihastakin sieltä pilkottaa. Tamma alkaa kantaa itseään rennommin ja oikeammin eikä selkäkään enää jumita perushommissa. Ratsasteltu on lähinnä ilman satulaa tai länkkäripenkin kanssa. Loora toimii parhaiten ilman kuolainta sen suun ollessa pirun herkkä. Onneksi näihin suuriin ongelmiin alkaa löytyä ratkaisut. Kengityskin on nyt neitokaiselle sopiva, samoin ruokinta. Asuinpaikkakin tuntuu Looraa miellyttävän enemmän. Onneksi. Eiköhän tästä viulunkielestä tule vielä oikea rento ratsu jonka kanssa voisi ottaa sitten uusia tavoitteita. Tämän hetkinen tavoite on saada Loora kulkemaan rentona eteenpäin. Olen myös miettinyt voisikohan Looran pistää kesällä kokonaan ulos asumaan. Karsinassa se pyörii tylsyyksissään, irvistelee karsinaan tulijoille hirveästi eikä oikein asetu.. Ehkä tässä joku kiva ratkaisu tulee esille pian.

25.01.2012 Mamman kultamussukka

Looran suu on parantunut ja ollaan päästy kokeilemaan kuolaimilla ratsastelua kisoissa. Kotona mennään edelleen kuolaimettomilla ihan tottumuksesta ja tamma on rauhoittunut alun vaikeuksien jälkeen todella paljon. Karsinassa huonot tavat ovat vähentyneet ja tamman pehmeämpi puoli alkaa paljastua.

Pakkasen kiristyessä Looran selkä on hieman reistaillut ja ollaankin nyt tehty pari viikkoa paljon työtä lämmittelyn eteen ja selän lihasten vahvistamiseksi. Hypätty on, mutta vain sen verran kun on eläinlääkäri antanut luvan. Pieniä sarjoja ja paljon lähestymisiä, teitä ja muutenkin vaan harjoiteltu ihan perusratsastusta paremmaksi. Loora onkin kehittynyt mukavasti ja alkanut kantaa itseään oikein. Välillä tuppaa pistämään hanttiin jos ei työnteko kiinnosta ja silloin lentää pukki jos toinenkin. Harvoin tamma kuitenkaan ketään on selästä saanut alas pukittamalla..

Ollaan viihdytty hyvin Heijastuksen tiloissa vaikka olen miettinyt myös näiden puoliveristen raahaamista laajennettuun Mehtälään. Mutta olkoon. Tammat saavat asua Heijastuksen tiloissa kun ovat sinne niin hyvin asettuneet. Ja tilat on niin hyvät kisapollejen treenailuun.

30.12.2011 - Vanhaa vuotta vielä hetki

Loora on edistynyt huimasti viime aikoina ja vaikka en ole ehtinyt kirjoittelemaan on töitä tehty. Uusi satula istuu hyvin ja tamma alkaa käyttää oikeita lihaksia liikkuessaan. Ollaan ratsasteltu itsenäisesti omatekemääni treeniohjelmaa ja hyvin on lähtenyt kisakausikin käyntiin. Ihme ja kumma on kun ollaan saatu Loora kanssa koulupuolella sijotuksiakin aikaiseksi! Estepuolella menee vielä heikosti, mutta eipähän tuo ole ihme kun tamma on yhä vaativa ratsastettava radoilla. Kyllä se onneksi tästä kehittyy vielä ja päästään parin kuukauden sisään hyppäämään isompia. Ehkä Loora ei vaan tykkää pomppia pieniä esteitä. Ainakin maneesissa ylittyy jo yli 90 cm kevyesti. Tosin silloin meinaa kuumeta liiaksi ja myönnän että omaakin ratsastusta pitää vielä kehittää ennen kuin päästään ysikymppistä ratana pomppimaan. Katsellaan sitten ensi vuoden puolella isompia esteitä! ;)

24.12.2011 - Joulumaasto Heijastuksessa

Olin Heijastuksessa laittamassa Looraa valmiiksi jo reippaasti ennen yhdeksää. Oli miljoona asiaa hoidettavana. Olihan jouluaatto! Puunasin Looran oikein loistokuntoon ja tamma hieman kummasteli touhukasta menoani. Ei meillä yleensä näin pirteänä oltu heti aamusta touhuamassa ympäriinsä. Kaikki ikävä luimiminen oli tänään poissa. Jouluihme suorastaan! Voi kumpa tämä ihme kestäisi koko joulumaaston ajan.

Ennen kymmentä sain Looran valmiiksi ja talutettua ulos muiden maastoon lähtijöiden joukkoon. Tallillahan kävi kova kuhina.. Pakkanen nipisti poskea ja Loora tanssahteli hieman vierelläni. Ruunikko tammani näytti hieman hullunkuriselta tonttulakki päässään. Joulun kunniaksi olin hankkinu Loorallekin punaisen tonttulakin ja satulahuovan. Punaiset pintelitkin löytyivät vielä täydentämään kokonaisuutta. Nousin satulaan ja Loora hieman rauhoittui vaikka edelleen löytyi tanssahtelua.. Amar komensi meidät jonoon ja asetuin kiltisti Looran kanssa pitämään perää. Eihän tämän tykin kanssa voinut etummaiseksi lähteä.. Raviin siirryttäessä Loora vinkaisi uhkaavasti, mutta sain kuin sainkin neitokaisen rauhoittumaan. Amarin julistaessa tonttujahdin päätin uskaliaasti käskeä Looran hankeen. Tamma lähti polvenkorkuiseen hankeen jalkojaan varovasti nostellen mutta innostui sitten vetämään outoa pomppuravia pitkin metsän laitaa. Tonttua ei vaan meinannut näkyä. Ja kun se vihdoin näkyi sai Loora sätkyn, hypäten sivulle minun tupsahtaessa hankeen! Huh! Onneksi oli sentään hankea! Nauru siitä onneksi syttyi kun katselin hullunkurista ruunikkoani joka seisoi jalat harallaan tonttua tuijottaen. Nousin hangesta ja rauhoittelin tammaa, tonttukin katosi näkyvistä. Loora rauhoittui ja kipusin takaisin selkään ja pikaisesti otimme muut kiinni. Pian pääsimme pellon reunaan ja totesin ettei tässä enää voinut muuta kuin päästellä niin kovaa kun esteratsustani vaan lähtisi. Kokosin hieman tammaa ja annoin lopulta käskyn laukkaan. Loora ponkaisi kuin täysiverinen lähtökarsinasta ja lumi vain pöllysi, silmät puoliummessa ja vettä vuotavina pidin tamman harjasta kiinni.

Metsänreunan tullessa vastaan hidasti Loora itse käyntiin muiden mukana. Saavuimme vanhaan aarniometsään, jossa aika tuntui pysähtyneen. Ehkä se oli joulun taikaa parhaimmillaan. Loora katseli ympärilleen uteliaana mutta oudon rentona, käyntikin oli muuttunut aiempaa letkeämmäksi. Eihän minun uhmakas ja äkkipikainen tammani voinut olla näin rento keskellä pelottavinta metsää..! Olikohan tämä tonttusten tekosia? Samaa mietin katsellessani lumilyhtyjä jotka loistivat taianomaisesti vanhassa metsässä. Metsä vaihtui kuin taikaiskusta kylän raitiksi. Loora pysyi yhä rentona ja annoinkin tamman kulkea löysin ohjin muiden mukana. Olin yhtä hymyä ja niin näytti olevan moni muukin maastoreissuun lähtenyt. Hymy tuntui tarttuvan kyläläisiin ja pysäytin tamman innokkaiden taputtelijoiden luokse. Loora otti huomion hyvin vastaan eikä näytellyt hampaita eikä luimukorvia kertaakaan. Tonttulakki herätti hilpeyttä lapsissa.

Kylän läpi marssittuamme pääsimme ihanalle tielle, jossa saimme luvan laukata jonossa. Loora nosti laukan letkeästi ja pysyi hyvin hitaassa laukassa eikä pelleillyt muiden hevosten kanssa kummempia. Hetken laukkapätkän jälkeen siirryimme kaikki raviin ja iloiset joululaulut kaikuivat railakkaasti, minäkin laulaa luritin kuin viimeistä päivää vaikka normaalisti en juuri julkisesti tykkää lauleskella. Mutta olihan nyt sentään joulu! Pian siirryimme ravista käyntiin Heijastuksen pihatien lähestyessä.

Pihassa kiittelin kovasti Amaria hienosta joulumaastosta! Loora sai halit ja pusut kun oli ollut niin kiltisti sivuloikkaa lukuunottamatta. Tallissa fleeceloimi niskaan ja herkut ruokakuppiin. Renee sai tietysti myös osansa jouluherkuista vaikka ei joulumaastoon päässytkään osallistumaan. Iloisena ja hieman väsähtäneenä menin nauttimaan muiden kanssa toimistoon ihanaa kuumaa glögiä!

9.12.2011 - Uudella satulalla

Otin heti aamusta Looran ratsastettavaksi. Suunnitelmat eivät eilen menneet niin kuin piti.. Satulaseppä kävi ja saimme tammalle sopivan satulan mutta selkään en vielä kunnolla uskaltanut. Satulaseppä ja koko prosessi teki Loorasta aivan mahdottoman. Satuloiden sovituksessa viuhuivat jalat ja tamma oli niin hirveän kärttyisänä ettei ratsastamisesta tullut mitään. Pitihän siellä selässä käydä kuitenkin..

Tänään oli onneksi toisenlainen ääni kellossa. Liekkö neidon suu lähtenyt paranemaan, ruoka ainakin oli maistunut edellispäiviä paremmin. Se ainakin oli hyvä merkki. Loorahan on melkolailla hoikka ja mielestäni saisi kerätä hieman massaa, lihasten lisäksi. Tammasta näkee ettei sitä ole ratsastettu oikein.. Anteeksi sen voi antaa koska kyseessä on nuori hevonen ja vieläpä näin hankala tapaus. Otin haasteen nyt vastaan ja satuloin Looran. Tamma oli rauhallisella tuulella vaikka hieman luimi hyväntuulisuudestaan huolimatta..

Maneesissa oli rauhallista. Olihan vielä aamupäivä. Loora nakkeli niskojaan muttei muuten riekkunut ympäriinsä. Nousin selkään ja annoin neitokaisen kulkea pitkin ohjin. Satula tuntui hyvältä istua ja Loorankin liikkeet olivat paljon paremmat kuin koeratsastuksessa. Onneksi entinen omistaja oli hierotuttanut selän auki ettei se nyt vihottelisi heti alkuun.

Keräsin ohjat ja pyysin ravia. Loora lähti kuin tykin piipusta! Yritin istua mahdollisimman syvälle satulaan ja painoavuilla jarrutella. Loorahan totteli! Ravi rauhoittui kun tamma huomasi ettei painetta tullutkaan suuhun vaan selkään. Pidin neitokaisen lujasti pohkeiden välissä ja ratsastin koko ajan tammaa eteenpäin, antamatta kuitenkaan mahdollisuutta alta karkaamiseen. Pidin käden mahdollisimman kevyenä. Loora on sen puoleen mainio remonttiratsu kun selässä saa koko ajan tehdä töitä ja mitä enemmän oppii ratsastamaan painoavuilla sitä parempaa jälkeä tulee. Selkeästi.

Kuljimme uralla melkein koko tunnin ajan. Otin siirtymisiä, käynnistä raviin, ravista käyntiin ja pysähdyksiä. Tamma hallitsi ne hyvin ja tietäisin seuraavalla kerralla mistä lähdettäisi jatkamaan. Otin vielä uteliaisuuttani pari isoa ympyrää. Loora taipui hyvin vaikka yritti pikkuisen kiemurtaa. Muutaman ympyrän jälkeen saimme jopa oikeasti pari YMPYRÄÄ tehtyä.

Annoin Looran löntystää pitkin ohjin ja kehuin sen minkä ehdin. Tamma oli rentona ja olin yllättynyt siitä ettei maneesin nurkista löytynyt pollen mielestä yhtään kummajaista. Olisin voinut olettaa Looran keksivän sinne vaikka mitä mörköjä. Toivottavasti tämä tie säilyy eikä mörköjä ilmesty myöhemmin kun ratsastaminen alkaa vaatia yhä enemmän työtä.

Loora sai oikein kunnon harjauksen käytävällä ja pääsi loppupäiväksi tarhailemaan Reneen kanssa. Ja lauantaina olisi ehdottomasti lepopäivä molemmilla.

- rukkanen

 

7.12.2011 - Uusi koti!

Ostin Looran edellisellä viikolla ja tänään päästiin vihdoin uuteen kotiin. Parissa päivässä ehdin jo nähdä hieman minkälaista työtä neitokaisen kanssa olisi edessä.. ja sitä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Muuttotouhun jälkeen nappasin Looran maneesiin, liinan jatkoksi.

Looralta löytyy pahoja tapoja vaikka muille jakaa. Ensimmäisenä mainittakoot ärsyttävä uhittelu karsinassa. Lähdinkin itse sille linjalle etten rankaise, palkitsen hyvistä jutuista ja jätän huonot huomiotta niin pitkään kuin se vain on mahdollista. Totuttelinkin neitoa maneesissa naksuttimen naksumiseen. Herkkupaloja oli tietysti mukana ja Loora olikin melkolailla utelias tätä uutta kapistusta kohtaan. Naksuttimen ääni on ikävän kova, joten pehmensin sitä hieman tekemällä sille omia muokkauksia. Nyt se on pehmeämpi, mutta silti kuuluva. Hevosen kuuloaisti on kuitenkin niin herkkä, ettei sitä alkuperäisessä muodossa olisi voinut mitenkään käyttää. Loorakin kuunteli ääntä tarkkaavaisena ja selkeästi valmiina pinkomaan karkuun.

Paikallaan olosta Loora sai palkinnon. Kaikenlaisesta tottelemisesta tuli palkinto. Naks ja palkinto. Loora alkoi saada jutun jujusta kiinni ja puolen tunnin naksuttelun jälkeen neito kulki jo paremmin liinan päässä. Tätä kun vielä saataisi karsinassa jollain tapaa sovellettua..

Edellisessä tallissa huomasin, että Loora myös käyttäytyi tiettyjen ihmisten kanssa huonommin. Joillekin oli jo tulossa kaviota naamaan karsinan ovella, toisilla taas ei. Äänen kohottaminen, pikaiset liikkeet ja hermostunut hoitaja tekivät selkeästi Loorasta hermostuneen ja ärhäkän. Aloitinkin itse karsinan lähestymisen rauhassa jutellen tai hymisten. Loora kuunteli korviaan pyörittäen ääntäni eikä uhitellut ennen kuin avasin oven. Sieltä tuli hammasrivistöä näkyviin ja korvat painuivat luimuun. Katselin muualle ja jätin tamman käytöksen huomiotta. Aloin harjailla neitokaista rauhassa ja hyräilin joululauluja pitääkseni myös itseni rauhallisena. Hermostun helposti agressiivisten hevosten ympärillä, joten tässä on nyt kaksi ongelmaista keskenään..

Harjailu sujui melko hyvin. Tamma näytti maansa myyneeltä ja äkäiseltä, mutta ei edes kokeillut hampailla kiinni nappaamista. Naksuttelin rauhassa silloin kun näin että tamma näytti rentoutuvan. Loora alkoi saada tästäkin hommasta vähän kiinni. Kokeili selkeästi että mistähän ihmeestä sen herkun oikein saikaan. Loppujen lopuksi neito oli jo suhteellisen rento eikä uhitellut vaikka harjailin sen kaulaa ja päätäkin.

Huomenna voidaankin testailla mitä Loora sanoo kun uudessa paikassa noustaan selkään.. Ja uudesta satulasta.

- rukkanen

3.-5.12.2011 - Ensimmäisiä

Kävin pari päivää aikaisemmin katsomassa Low on Ideas nimistä tammaa. Omistaja kertoi tamman olevan hankala myytävä luonteenpiirteidensä puolesta. Turha varmaan edes mainita, ettei ensimmäinen kerta mennyt hyvin. Olin valmis sanomaan EI tälle neidolle ja jättämään jollekin toiselle.. Loora esitteli kaunista hammasrivistöään, kentällä nakkasi minut selästään ja käyttäytyi muutenkin todella ala-arvoisesti..

Seuraavana päivänä kuitenkin huomasin ajattelevani tammaa. Sitä kuinka saisin sen käytöksen muuttumaan. Ajoin siis katsomaan Looraa. Omistaja ei ollut paikalla, puhelimessa sovimme että saisin ihan omatoimisesti tutustua tamman kanssa. Astuin Looran karsinaan ja sain katsella taas reippaasti esiin ilmestyvää hammasrivistöä. Pelosta huolimatta nakkasin neitokaisen käytävälle kiinni, pistin kamat päälle ja suuntasin kulkumme maneesiin.

Loora ei meinannut millään pysyä aloillaan vaan jouduin pyytämään tallityttöä pitelemään tammaa paikallaan. Pääsin vihdoin selkään ja olin tällä kertaa varautunut nopeaan alastuloon. Hengittelin syvään ja annoin Looran kulkea rauhassa uralla. Tamma kulki eteenpäin reippain askelin ja yllätyksekseni korvat hörössä. Heti kun aloin kerätä ohjia muuttui kulku huonommaksi. Annoin taas pitkät ohjat ja tamma rentoutui. Pyysin tallityttöä ottamaan kuolaimet pois Looralta. Suu pitäisi ehdottomasti tutkituttaa.

Ilman kuolaimia sain huoletta kerätä ohjia eikä Loora pistänyt vastaan. Tämähän alkoi sujua paremmin. Ei olisi pitänyt ajatella niin. Loora nimittäin tajusi olevansa ilman kuolaimia ja veti pukkilaukalla maneesin poikki. Minä tietysti löysin itseni pölyisenä maneesin hiekasta.. Itkuhan siinä melkein tuli. Tamma veti pitkin maneesia, löytyi siltä ainakin komeat liikkeet.

Nielin pettymyksen ja taluttelin Looraa hetken uraa pitkin kunnes vein neidon takaisin talliin. Tallissa toistui hammasnäytelmä, josta en oikein jaksanut enää välittää. Huomenna uudestaan..

Seuraavan päivänä eläinlääkäri tuli tarkistamaan Looran kunnon. En suostunut tekemään kauppoja ennen tarkistusta. Etten päätyisi omistamaan jalkavammaista esteratsua. Eläinlääkäri oli mukava ja kaikesta Looran temppuilusta huolimatta mies sai tarkistettua tamman läpikotaisin. Löytyi suusta hankaumat, liian kovista kuolaimista. Selästä pari jumia, luultavasti vääränlaisesta satulasta. Omistaja suostui maksamaan hoidot ja päätimme tehdä kaupat tammasta. Niin minusta tuli Looran omistaja..

- rukkanen

 

http://www.freebok.net/books/mehtala/view.html