Fiktion Pirella

Perustiedot Suku Jälkeläiset Kilpailukalenteri Päiväkirja

PÄIVÄKIRJA

2.1.2012 - Uusi vuosi, uudet .. hhmm..

Osallistuimme Pirellan kanssa KRJ:n alaisiin tarinakilpailuihin. Voitimme oman luokkamme! Onni suosi vaikka tarinasta voitte huomata ettei kisapäivä mennyt kaikesta huolimatta ihan putkeen:

Olin tapani mukaan kisapaikalla aivan liian aikaisin, Pirellan kanssa en ollut edelleenkään tottunut siihen kuinka helppoja voivatkaan kisamatkat olla. Siinähän se seisoi katoksessa, tyytyväisenä paikallaan odottamassa lämmittelyyn pääsyä, kiiltävänä ja hyvinhoidettuna. Tamma oli puunattu tätä reissua varten erityisen hyvin ja olin vääntänyt lettejä yömyöhään saakka. Siinä Pirellaa taputellessani sain nenääni ihanan muurikkalettujen tuoksun. Lettuja! Nam. Jätin Pirellan katokseen seisoskelemaan ja lähdin etsimään lettukojua. Se löytyi nopeasti ja lettujonossa seisoessani mietin kuumeisesti mitä ottaisin lettuni täytteeksi. Oli ainakin viittä erilaista hilloa, kermavaahtoa, sulkaakastiketta ja kaikenlaista muutakin ihanaa. Päädyin mustikkahilloon ja kermavaahtoon. Huuliani nuoleskellen kannoin ihanaa annostani Pirellan luo. En raaskinut jättää tammaa yksin seisomaan pitkäksi aikaa, joten menin katokseen syömään herkkulettuani. Kiiruhtaessani eteenpäin katse nauliutuneena lettuun en huomannut katsella ohikulkijoita. Katos oli jo parin askeleen päässä kun iso musta hevonen tönäisi minua ja lettuni lensi! Se lensi kaaressa suoraan puhtauttaan kiiltävän hevoseni kaulalle! Näin kuinka hidastesti lettu levisi mustikkahilloineen ja kermavaahtoinen pitkin hevoseni kaulaa. En tiedä kummasta olisin harmistunut enemmän, ylihintaisen herkkulettuni menetyksestä vaiko mustikkatahraisesta kisaratsustani.. Lettu valui maahan ja Pirellan turpa oli salamannopeasti imaissut koko herkun. Kaulan suuren sinisen tahran lisäksi ihanan vaaleanpunainen turpa oli nyt myös kauttaaltaan sininen. Yritin puhdistaa tahroja mutta mikään ei auttanut, eivät edes isoäidin vuosisatoja vanhat niksit. Niimpä en voinut kuin alistua kohtalooni ja lähteä tuomareiden eteen sinitarhaisen ratsuni kanssa. Kyllä hävetti.. Pirella tosin näytti tyytyväiseltä, mutta mikäpä ihme se nyt olikaan sellaisen herkkuletun jälkeen!

18.11.2011 - Hirveä maastoreissu..

Otin tänään Pirellan ratsastettavaksi kun en tammaa eilen ehtinyt ollenkaan liikuttaa. Neito sai olla edellisen päivän tarhassa ja tuumailikin tänään heti aamusta, että virtaa on vähän kertynyt. Hoidettuani aamutallin ja tarhattuani hevoset sain vihdoin Pirellalle kamat kyytiin. Päätin lähteä tamman kanssa maastoon. Otimme suunnaksi kesälaitumet, olihan sinne jo puolen tunnin matka. Niimpä suuntasin Pirellan reippaat askeleet kohti pihatietä. Tamma kulki korvat hörössä innokkain askelin. Eihän me oltu maastossa ehditty vielä juuri käymäänkään ja Pirellaa selvästi kiinnosti mitä pihan ulkopuolella olisi. Kuljimme eteenpäin reippaasti ja letkeästi pitkin ohjin. Meidän tie on hyvin hiljainen mukava hiekkatie, jolla kulkee ehkä kerran päivässä auto tai kaksi. Puukuljetusten takia tie on kuitenkin todella leveä ja mukava ratsastaa. Annoin Pirellan ravata ja tamma lähti reippaasti eteenpäin, muttei hötkyillyt. Pirellassa ihastuinkin sen varmaan ja hillittyyn luonteeseen.

Käänsin tamman kapealle metsätielle. Keräsin hieman ohjia ja pyysin laukkaa. Ja sitä sain. Pirella veti pienen riemupukin ja lähti kiitämään eteenpäin. Annoin tamman laukata vauhdilla. Tämä tie johtaisi suoraan kesälaitumille. Loiva mäki oli oiva paikka antaa hevosen purkaa paineitaan. Pirella laukkasi veyttäen askeltaan ja selkeästi nauttien menosta. Mäen päällä tamma hidasti ja jatkoimme mukavasti pyörivällä laukalla kohti laitumia. Näillä laitumilla ei meidän hevosia ollutkaan vielä edellisenä kesänä, tallihan oli vasta rakennettu. Ostin laitumet eräältä ravitallilta, joka oli isännän korkean iän takia jo pienentänyt pienetänyt toimintaansa. Laitumet olivat sopivan matkan päässä, molemmille laitumille oli rakennettu metsän laitaan pienet tuulensuojat, joihin voisi kesällä tuoda vesiastiat. Aidat olivat rikkinäiset, niitä pääsisi korjailemaan sitten keväällä. Pirella katseli uteliaana laitumille kuin odottaen mäen takaa ilmestyvän muita hevosia. Käynnissä lähdimme kohti laitumen takaosaa.

Pirella kulki korvat hörössä ja pää melkein pilvissä. Tamma oli jännittynyt ja kulki hermostuneena, mutta silti yllättävän uteliaana eteenpäin. Pysäytin tamman kun näin takalaitumella suuren ruskean eläimen. Hirvi! Pirella jännittyi paikalleen ja haisteli sieraimet suurina hirven voimakasta hajua. Hirvi nosti päätään ja katseli meitä rauhallisena paikallaan. Sitten se katosi metsään rymisten. Pirella seisoi koko ajan paikallaan ja rentoutui hirven kadotessa metsään. Korvat kääntyilivät ja kuuntelivat metsässä kaikuvia ääniä. Olin itse jo valmistautunut siihen, että tamma kääntyisi kannoillaan kotia kohti. Silitin tamman kaulaa ja käänsin sen takaisin tulosuuntaan. Pirella laski päänsä alemmas ja lunkisti lähdimme kotia kohti. Päätin, että tässä olisi tarpeeksi jännitystä tälle päivälle..

Tallille päästyämme päästin Pirellan tarhailemaan muiden kanssa. Olin kyllä onnellinen, että löysin itselleni ihanan pienhevosen, jonka kanssa voisin mennä melkeimpä minne tahansa ilman pelkoa, että tamma räjähtäisi käsiin. Metsäreissulla olin odottanut, että tamma alkaisi kytätä jokaista rasahdusta hirven jälkeen. Mutta ei. Pirella oli pyynnöstäni ravannut reipasta vauhtia ja kaikki pidätteet menivät näppärästi läpi. Ei mitään ongelmaa. Mietin monesti, että esimerkiksi Halin kanssa tuo sama reissu olisi varmasti ollut katastrofi ja olisin löytänyt itseni nopeasti joko maan kamaralta tai tallin pihasta puuskuttava hevonen allani. Pirella oli kyllä kultainen tamma.

Iltasella otin hevoset sisään ja annoin Pirellalle extraherkun tamman käyttäydyttyä niin mallikkaasti maastoreissulla. Ehkäpä saisin vielä ratsastuskaverin, jolle voisin hyvillä mielin antaa tämän upean neidon ratsuksi.

- rukkanen

13.11.2011 - Pirella & isänpäivä

Meillä oli eilen kouluvalmennus, joka meni muuten hirmuisen kivasti eikä Pirellan kanssa ollut ongelmia. Pirella olisi muuten saanut hyvin ansaitun vapaapäivän, mutta isänpäivän kunniaksi olin kutsunut oman isäni käymään. Joten varusteet neidolle niskaan ja isä selkään. Isäpä oli melkolailla yllättynyt, mutta ei onneksi pistänyt pientä sunnuntaiajelua pahakseen. Isältänihän löytyy ratsastustaustaa armeija-ajoilta, joten miestä ei tarvinnut kahdesti käskeä pienen suomiputen selkään.

Pirella oli eilisen valmennuksen jäljiltä aika laiskana, mutta isäpappa sai tammaan vauhtia niin kuin rakuunan kuuluukin. Tammasta löytyi vauhtia vaikka muille jakaa ja isän ilme selässä oli niin hienoa katsottavaa. Ukkohan riemastui ponin kanssa oikein kunnolla ja nähtiin hienoja kiihdytyksiä ja pysähdyksiä. Lopulta oli jo vähän toppuuteltava. Isä kiitti tästä lahjasta suuresti ja lupasi tulla uudestaan ratsastamaan, jos vaikka Pirellan kanssa maastoonkin pääsisi. Lupasin, että kyllä ehdottomasti, mutta laitetaan sitten isompi hevonen alle. Halissa olisi vähän enemmän ytyä ja haastetta vaikka kiltti hevonenhan sekin oli.

Pirella pääsi päiväksi tarhaan Halin kanssa rentoutumaan heinien ääreen ja isälle esittelin tallin nuorison huolella. Ukko tuntui ihastuvan varsinkin Kalevaan, josta kasvaisi varmasti vielä isän mieleinen hevonen. Iso ja komea. Sain kyllä ukolta vielä kehuja varsavalinnoista ja käskyn hankkia joskus kunnon "vanhanmallinen" suomiputte. Naureskelin vastaukseksi, olisihan sellainen mukava, mutta ei nyt minulle mitenkään ajankohtainen hankinta.

- rukkanen

 

9.11.2011 - Pirella tuli talliin

Kun kyselin suomenhevoskasvattajien keskuudessa myytävistä hevosista ilmoitti Fiktion Pirellan kasvattaja, että tämmöinen kantakirjakelpoinen tamma olisi saatavilla. En minä siinä kamalasti ajatellut, vilkaisin sukutaulun ja ostaa pamautin itselleni pienhevostamman. Niin tuli Pirella meille joukon jatkeeksi.

Pirellan kanssa alku ainakin vaikuttaa lupaavalta. Trailerista se peruutti nätisti ulos, katseli kerran ympärilleen, hörähti ja suuntasi perässäni talliin korvat hörössä. Majoitin Pirellan Halin ja Junon väliin. Meidän tallin vanhimman ja puolestaan nuorimman hevosen väliin. Pirella hörisi uusille kavereille ja sai vastaukseksi uteliasta hörinää. Juno ainakin oli innoissaan uudesta tuttavuudesta kun Hali puolestaan vetäytyi hieman kauemmas omasta mielestään tarpeeksi nuuhkittuaan. Pirella nappasi suuhunsa heinää, jota olin sen karsinaan heittänyt.

Aamulla saapunut tamma pääsi jo iltapäivällä testattavaksi. Pelkät suitset päähän ja talutin neitokaisen kentälle. Kipusin selkään, Pirella tuntui hirmuisen pieneltä verrattuna Haliin. Pyysin reipasta käyntiä ja sitä sain. Pirella kulki rentona allani ja tuntui että tämän hevosen kanssa olisi varmasti hyvä työskennellä.

Ravi oli reipasta ja melkolailla ponimaisen pientä. Laukka kevyttä ja pyörivää. Pirella vastasi pohkeisiin hyvin ja todella herkkä suusta. Pehmeämmät kuolaimet olisi hankittava tai tamman kanssa alkaisi tulla ongelmia. Satulaa testattaisi seuraavalla kerralla. Kasvattajakaan ei oikein tiennyt olisiko vanha satula sopiva vai ei. Kokeilu meni nyt hyvin Pirellan kanssa eikä ongelmia kuolaimien lisäksi tullut vastaan.

Vein Pirellan talliin ja harjailin sen kunnolla. Tamma hankasi päätään minua vasten ja hörisi. Voi kuinka suloinen tapaus. Tästä ei ihan helpolla luovuttaisi. Oikea pikkuinen aarre.

- rukkanen

Valmennukset

26.2.2012 - Kouluvalmennus - Valmentajana: Marika S.

Saavuin Mehtälän tallipihalle ja huomasin, että talutitkin jo Pirellaa auratulle kentälle. Päästyäsi selkään ja käveltyäsi hyvän aikaa, ryhdyimme heti hommiin. Tehtävänäsi oli ratsastaa kahdeksikkoa ravissa, mutta ennen suoristusta siirtyä käyntiin ja suoristuksen ajan koota käyntiä. Ryhdyit tuumasta toimeen. Pirella tuntui aluksi olevan hieman kuuro avuille ja sait ravata hetken pelkkää pääty-ympyrää ja pienempää volttia sen sisälle jotta sait tamman nopeammaksi avuille. Sitten kahdeksikko alkoikin sujumaan paremmin ja koottu käynti löytyi kerta kerralta paremmin. Annoin käskyn vaihtaa suuntaa ja tehtävä luonnistui mallikkaasti toiseenkin suuntaan. Sait ratsastettua Pirellan herkäksi avuille ja työskentelemään kunnolla takapäällään.
Päätin ottaa vähän laukkaa jo tähän väliin ja tehtävänäsi oli nyt nostaa L-päädystä käynnistä laukka, laukata yksi kiemura kolmikaarisesta, kävellä toinen kiemura ja taas laukata viimeinen. Tällälailla saataisiin Pirellan nopeus avuille pysymään ja vahvistumaankin. Ensimmäinen nosto myöhästyi ja kehtoin valmistelemaan vielä paremmin. Sait laukan kuitenkin pyörimään lyhyellä matkalla ja käyntisiirto onnistui. Jatkossa tehtävä meni kaikinpuolin hyvin ja lisäsin siihen vielä käyntipohkeenväistön pitkällä sivulla.

Aluksi sinulla oli työtä saada pohkeenväistö sujuvaksi ja rytmikkääksi, koska vauhti aina tuppasi pysähtymään kun aloitit väistön. Opastin kuitenkin antamaan vähän napakamman pohjeavun ja vähitellen sujui aina vaan paremmin. Toiseen suuntaan teit samaa laukkatehtävää ja Pirella kulki tasapainoisesti apujesi välissä. Lopputunnista sait vielä ratsastaa molemmista päistä lävistäjiä ja lisätä niillä pari askelta ravia. Kun sait ratsastettua muutaman näyttävän lisäyksen peräkkäin, sait siirtyä kävelemään. Valmennus meni oikein mainiosti ja teidän yhteistyö sujui hienosti!

12.11.2011 - Kouluvalmennus, valmentajan: Susanna

Maneesiin astelee näyttävän näköinen pieni suomalainen, ratsastajansa kera. Ratsastajan noustua selkään annoin tehtäväksi heti alkuun käynnissä taivutella Pirellaa, niin volteilla kuin kolmikaarisilla kiemura-urilla. Tamma näytti heti alkuun silmääni erittäin taipuisalta otukselta, ja innolla jäin odottamaan minkälaisia liikkeitä se lopputunnista näyttäisi.

Valmennuksen teemana olisi tänään ravi sekä laukka lisäykset.

Hetken käynnissä lämmittelyn jälkeen pyysin ratsukkoa siirtymään raviin, ja heti alkuun hakemaan Pirellan kuulolle sekä ravaamaan tasaisessa temmossa sekä taivuttelemaan taas molempiin suuntiin.

Tamma vaikutti kovinkin innokkaalta menijältä ja ratsukon ravaaminen oli heti alkuun hyvin tasaista ja nättiä katsottavaa. Alkuravailujen jälkeen aloimme perehtymään oikeaan aiheeseen, käskin ratsukon aina L- päätyyn tullessä mennä keskihalkaisijalle ja ottaa suunnilleen radan keskiosilla noin 3-6 askelta askeleen pidennystä.

Ratsukko alkoi heti tulemaan tätä, heti ensimmäisen kerran jälkeen oli ratsastajan hieman vaikeuksia pidätellä Pirellaa kun se niin innostui lisäyksistä, siksi käskinkin ratsastajaa tekemään aina pitkille sivuille aina suunnan vaihtuessa voltit taas hakien rauhallisesti asetusta ja rauhallista tempoa. Volttien tekemisen jälkeen alkoi homma sujua, Pirella näytti hienoja lisäyksiä ja ratsastaja sai tamman hyvin kiinni aina lisäyksistä. Tehtävän alettua sujumaan jätimme sen onnistuneeseen suoritukseen ja ratsukon tehdessä välikäyntejä käskin tekemään kys tehtävää laukassa. Ja odotuksieni mukaisesti tehtävän alettua Pirella ja ratsastaja suoriutuivat näistäkin erittäin hyvin, en voinut kuin vain suu apposen auki ihastella ratsukon menoa. Laukkailuiden jälkeen käskin vielä ratsastajan ravata eteenalas hikisellä tammalla joka puuskutteli. Oikein kehityskelpoinen tamma, ja ratsukon kemiat kohtasivat täydellisesti omaan silmääni!

 

VIRTUAALIHEVONEN | SIM-GAME HORSE. Kuvien hevonen ei liitty sivuilla mainittuihin tietoihin!